Samat asiat ärsyttävät edelleen:
- Laiskuus ja aikaansaamattomuus on edelleen hallitseva piirre
- Wake Up Light ei vieläkään toimi herättäjänä
- Kaverit, jotka eivät vaivaudu ilmoittamaan, etteivät aiokaan tulla sovittuun tapaamiseen tai ilmoittavat paria tuntia ennen tapaamista
- Korvikepoikaystävä on edelleen elämässä mukana, joskaan ei niin suuressa osassa. Jossain vaiheessa sinkkuutta lakkasin vastaamatta hänen seksiviesteihinsä. Aluksi niiden lähettely oli jännää ja toi kivaa piristettä sinkkuelämään. Kun sinkkuutta oli jatkunut jo pitkään, alkoi olla suuri läheisyyden kaipuu. Sellaisessa tilanteessa varatulta ja siinä vaiheessa jo isäksi tulleelta mieheltä saadut viestit eivät lämmitä. Saivat olon tuntumaan vain entistä pahemmalta ja entistä yksinäisemmältä. Seksiä en sinkkuna juurikaan kaivannut, mutta kainaloa kyllä. Niinpä vastasin vain arkisiin viesteihin enkä niihin vihjaileviin.
Uusia ärsytyksen aiheita:
- Puhumattomat miehet. Miten voi olettaa, että parisuhteessa jokin asia paranee, jos ei kerro toiselle mikä on vialla? Kahden vuoden suhteen jälkeen erotessa, onkin sitten kiva, kun nostetaan esille tapahtumia parin kuukauden tapailun jälkeen. Eikö asiasta olisi voinut silloin mainita, niin toinen osapuoli olisi voinut edes yrittää muuttaa käytöstään?
- Töiden hakeminen. YT-aika näkyy työmarkkinoilla ja työttömyyttä on kestänyt 4 kuukautta. En ikinä kuvitellut joutuvani työttömäksi, kun koulutusta ja työkokemustakin löytyy. Olen pudonnut huonoon rakoon, olen liian pätevä tiettyihin tehtäviin, mutta liian juniori toisiin.
- Opinnot. Miten se gradu voi edelleen olla kesken? Työelämä imi mukanaan ja gradu on ollut tauolla 2 vuotta. Työttömyys on laiskistanut, enkä ole avannut gradua tänä keväänä. Olympialaiset seurasin hyvinkin tarkasti.
Ikää on tullut lisää. Nyt ollaan jo lähempänä 35:tä kuin kolmeakymppiä. Vauvakuume on tapissa eli sinkkuus ei sovi tähän hetkeen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti